*

Kapulat pois lastenrattaista! - Soili Haverinen Sivuston tehtävänä on herättää yhteiskunnallista keskustelua erityisesti lapsiperheiden taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyvistä aiheista.

Vaihtoehtoja perheiden verotukseen

  • Vaihtoehtoja perheiden verotukseen
  • Vaihtoehtoja perheiden verotukseen

Lapsiperheiden verotus on Suomessa muuta Eurooppaa kireämpää. Perusteena tilanteelle on toisinaan esitetty lapsilisäjärjestelmää, jonka pitäisi tasoittaa tuloeroja lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä. Suomi ei kuitenkaan loista Euroopan maiden joukossa tässäkään suhteessa. Vuoden 2008 vertailun mukaan Suomi maksoi lapsilisiä 11 vertailumaasta neljänneksi vähiten. Tämän jälkeen tilanne ei ole olennaisesti muuttunut ainakaan parempaan suuntaan.

Lapsiperheet, erityisesti pieni- ja monilapsiset, ovat Suomessa muuta väestöä huonommassa taloudellisessa asemassa. Tilanteen korjaamiseksi on otettava käyttöön myös verotukselliset keinot. Syntyvyyden lisäämiseksi tarvitaan myös selkeitä taloudellisia kannustimia, jotta taloudelliset vaikeudet eivät estäisi perheiden kasvua.

Lapsiperheille tulee tarjota mahdollisuus vapaaehtoiseen perheverotukseen, jossa veroprosentti määräytyy puolisoiden tulojen keskiarvon mukaisesti nykyisen pakollisen yksilöverotuksen sijaan. Tämä lisää perheiden vapautta valita itselleen parhaiten soveltuva verotusmuoto.

Perheverotuksen mahdollisuuden voisi tarvittaessa rajata aikaan, jolloin perheessä on alle esikouluikäisiä lapsia. Perheverotuksen ehdottomana edellytyksenä tulee olla kummankin puolison suostumus, jotta pienituloiset puolisot eivät joudu tahtomattaan maksamaan aiempaa suurempia veroja.

Lapsiperheiden verotuksen keventämiseksi on esitetty lapsivähennyksen käyttöön ottamista. Muun muassa KD ja SDP ajavat tätä asiaa. Tarkkaa vähennyksen määrää ei ole kuitenkaan lausuttu ääneen, joten on mahdotonta arvioida sen todellisia vaikutuksia lapsiperheiden talouteen. Lapsivähennys olisi joka tapauksessa jo selkeä parannus nykyiseen tilanteeseen, mutta perheverotuksen mahdollistaminen olisi vielä parempi.

Verotuksen keventämiselle on tarvetta erityisesti silloin, kun toisen vanhemman tulot laskevat lasten kotihoidon vuoksi. Monilapsisilla perheillä tämä ajanjakso voi olla jopa parikymmentä vuotta, kun taas yksilapsisilla perheillä vähimmillään alle vuoden. Lasten kasvaessa ja molempien vanhempien ollessa työssä tuen tarve ei ole enää yhtä suuri. Perheverotus siis kohdentaisi veronkevennykset niihin lapsiperheisiin, joissa tuen tarve on kaikkein suurin ja joilla on merkittävin riski pudota köyhyysloukkuun.

Tällä hetkellä useiden yhteiskunnan maksamien etuuksien että palveluiden hinnoittelun suhteen puolisoita kohdellaan yhtenä taloudellisena yksikkönä. Tämä johtaa esimerkiksi sellaisiin tilanteisiin, että toinen puoliso menettää työmarkkinatuen kokonaan alle keskituloisen puolisonsa tulojen vuoksi, joista maksetaan kuitenkin täydet verot. Johdonmukaisuuden vuoksi puolisoita tulisi kohdella sekä etuuksissa ja maksuissa että verotuksessa johdonmukaisesti joko erillisinä taloudellisina yksikköinä tai yhtenä yksikkönä. Oman näkemykseni mukaan kullakin tulisi olla vapaus valita näiden väliltä. 

Perheverotusmallia on kritisoitu muun muassa siitä, ettei se auta yksinhuoltajaperheitä, jotka ovat myös taloudellisesti heikossa asemassa. Tämä on totta. Perheverotusmalli ei hyödyttäisi yksinhuoltajaperheitä. Niiden tilannetta voidaan kuitenkin parantaa muilla keinoilla, kuten lapsilisien merkittävämmillä yksinhuoltajakorotuksilla, lopettamalla lapsilisien vähentämisen toimeentulotuesta ja verovähennyksillä.

Yhteiskuntamme erilaisten perhemuotojen kirjo on niin suuri, että ei voida olettaa yhden mallin ratkaisevan kaikkien niiden ongelmia.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.