Kasvatustukea vai yhdellä jalalla hyppimistä?

Mitataan, punnitaan, testataan näkö, kokeillaan, osaako kävellä viivaa pitkin ja kuinka monta hyppyä onnistuu yhdellä jalalla… Näin suurin piirtein tyypillinen leikki-ikäisen neuvolakäynti etenee. Tärkeitä asioita nämäkin ja hyvä, että niihin kiinnitetään huomiota. Lapsen kehityksen kontrollien kautta huomataan, jos on syytä epäillä jotakin sairautta tai kehityshäiriötä, johon tulisi saada hoitoa.

Jotain jää kuitenkin puuttumaan: Kuinka jaksatte arjessa? Mitkä asiat kasvatuksessa aiheuttavat eniten päänvaivaa? Mistä tulee eniten riitaa? Miten te vanhemmat tulette toimeen keskenänne? Miten jaatte kodin vastuut ja tuette toisianne?

Tämän päivän lapset ovat fyysisesti terveempiä kuin koskaan. Samaan aikaan kuitenkin lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi kasvaa räjähdysmäisesti. Lasten hyvinvoinnin haasteet ovat yhä enemmän jossakin muualla kuin fyysisen kehityksen puolella. Kuitenkaan neuvolajärjestelmässä ei ole vielä pystytty reagoimaan tähän.

Vanhemmuus on yhä useammilta vanhemmilta kadoksissa, ja siihen tarvittaisiin nykyistä konkreettisempaa tukea. Liian moni vanhempi on antanut kasvatuksessa periksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja korvannut sen viihteellä. Konsoli, netti, DVD:t jne. pitävät kotirauhaa yllä – ainakin murrosikään asti.

Kasvatustehtävän väistäminen tulee kuitenkin vastaan sitten myöhemmin. Yli 40% Vantaalla huostaanotetuista lapsista on yli 13-vuotiaita. Huostaanoton syynä on hyvin usein se, että nuori on ottanut perheessä ohjat, eikä vanhemmilla/alla ole häneen enää mitään otetta.

Kasvatus on äärimmäisen vaikea ja pitkäjänteinen tehtävä. Sillä on myös valtavan suuri yhteiskunnallinen merkitys. On kaikkien osapuolten etu, jos kasvatukseen on mahdollista saada tukea jo paljon ennen kuin on tarvetta mihinkään lastensuojelullisiin toimenpiteisiin.

Neuvoloissa tulisi keskittyä lapsen kehityksen lisäksi myös vanhempien ja lapsen suhteeseen ja opastaa tarvittaessa kasvatuksessa. Apua tulisi olla saatavilla myös kouluikäisten vanhemmille. Tukea ei tarvitsisi tarjota niin, että vanhemmille tulee vaikutelma kontrolloinnista vaan tarjoamalla vanhemmille esimerkiksi koulutusta ja/tai kasvatuksen ammattilaisen kotikäyntejä ja neuvontaa.

Lapsen tulevaisuuden kannalta on paljon olennaisempaa, millaisen kasvatuksen hän on saanut kuin se, kuinka monta kertaa hän osaa hyppiä yhdellä jalalla.