*

Kapulat pois lastenrattaista! - Soili Haverinen Sivuston tehtävänä on herättää yhteiskunnallista keskustelua erityisesti lapsiperheiden taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyvistä aiheista.

Demokratiassa laki on suhteellinen

Kirjoitus on julkaistu 21.7. hieman lyhennettynä Helsingin Sanomien mielipidepalstalla

 

Kohu, joka on kehitetty sisäministeri Räsäsen Kansanlähetyspäivillä pitämästä puheesta, herättää kysymyksen, onko kohisijoilta jäänyt uupumaan keskeisiä yleissivistyksen palikoita  joko kristinuskon, demokratian tai molempien osalta.

Demokratiassa laki heijastelee kansan moraalikäsityksiä, jotka muuttuvat. Siksi lakiakin voidaan muuttaa ja vallanpitäjät vaihdetaan säännöllisesti. Demokratiassa laki ei siis ole absoluutti vaan suhteellinen ja muuttuva. Sitä saa jopa kritisoida, vaikka olisi ministeri. Tuomittavaa se olisi vain siinä tapauksessa, jos ministeri ei myös itse pyrkisi muuttamaan kritisoimaansa lakia.

Sillä hetkellä, kun valtakunnan laki määritellään absoluuttikseksi ja erehtymättömäksi, on siirrytty totalitarismiin. Totalitarismilla näyttääkin olevan Suomessa varsin yllättävä kannatus, jos lehtien otsikoita on uskominen.

Kristillisyyteen globaalisti, taas kuuluu erottamattomasti usko persoonalliseen kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa. Kristillisen käsityksen mukaan on siis olemassa absoluuttinen oikea ja väärä. Demokraattisesti säädetty laki on suhteellinen, Jumalan laki ei ole. Näin ollen on aivan mahdollista, että nämä kaksi joutuvat joissakin yhteiskunnissa ristiriitaan, eikä silloin pitäisi olla epäilystäkään, kumpaa kuuluu totella.

Kristillisyyteen on kuulunut alusta asti sekä periaate "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä" että "Antakaa keisarille se, mikä keisarin on". Esivallan kunnioitus ja lainkuuliaisuus ovat siis osa kristittyjen uskonnonharjoitusta silloinkin kun ei ole kiinnijäämisen pelkoa. Jos esivalta kuitenkin harhautuu niin, että velvoittaa kansalaiset Jumalan tahdon vastaiseen toimintaan, on oikein olla tottelematta.

Näitä tilanteita on valitettavasti ollut läpi kristinuskon historian, eikä sisäministeri siis sanonut mitään uutta ja ihmeellistä vaan ainoastaan sen, mitä kristillinen kirkko on kautta aikojen kaikkialla opettanut.

Harva haluaa ääneen paheksua esimerkiksi niitä 1930-40-luvun saksalaisia kristittyjä, jotka eivät alistuneet demokraattisesti valittuun natsivaltaan vaan perustivat maanalaisen tunnustuskirkon.

 Vai onko loukkaus siinä, että sisäministeri tuli vihjanneeksi, että me suomalaisetkin voisimme joskus erehtyä? Toivottavasti hän ei ole ainoa ministeri, joka ottaa senkin mahdollisuuden huomioon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän Mikko-VilleMtt kuva
Mikko-Ville Määttä

Olisi myös hyvä tietää minkä kristillisen suuntauksen ja aikakauden käsitys absoluuttisesta oikeasta ja väärästä pätee. Mistä tiedetään mikä on "jumalan tahdon" vastaista. Aikanaan inkvisitiolla oli nykykäsityksen mukaan varsin erikoinen käsitys jumalan tahdosta. Ehkäpä joku olisi jopa valmis paheksumaan inkvisiittoreiden toimia.

Myös Markon kysymys on varsin relevantti; minkä uskontojen käsityksen oikeasta ja väärästä voidaan ajatella pätevän. Ruotsissa useilla imaameilla on ollut erikoisia käsityksiä oikeasta ja väärästä:
http://www.dn.se/nyheter/sverige/6-av-10-moskeer-g...

Käyttäjän Soilihaverinen kuva
Soili Haverinen

Karkeasti hahmoteltuna käsitys pätee Roomalais-katoliseen kirkkoon, Ortodoksikirkkoon, Evankelikaaleihin kirkkoihin ja suurimpaan osaan protetanttisista kirkoista. Se ei päde muutamaan liberaaliin luterilaiseen valtiokirkkoon ja muutamaan liberaaliin yhdysvaltalaiseen protestanttikirkkoon.

Myös inkvisitiosta on nykyään vahvasti elokuvateollosuuden värittämä kuva, joka ei välttämättä pidä yhtä sen kanssa, mitä historiasta tiedetään. Asiat eivät välttämättä ole niin mustavalkoisia kuin Hollywood väittää.

Länsimainen kulttuuri ja yhteiskuntarakenne lainsäädäntöineen on rakennettu kristilliselle pohjalle, eikä siksi ole kovin yleistä, että lainsäädäntö ja kristillinen arvopohja joutuisivat ristiriitaan.

Sen sijaan islamilaisissa maissa länsimaalainen voi olla ihmeissään, kun lainsäädäntö toimiikin kokonaan toisenlaiselta arvopohjalta, kuten Dubaissa raiskattu norjalaisnainen sai karvaasti kokea.

Tarja Parkkila

On totta, että evankeliumissaa Jeesus pyrki noudattamaan maassa vallitsevaa lakia, kuten kehoitti parantuneita uhraamaan kiitosuhreja. Vuorisaarnassa hän sanoo; Yksikään piirto, tai kirjain laissa ei katoa, niinkauan kuin taivas ja maa pysyvät.
Jokainen, joka muuta opettaa kutsutaan pienimmäksi Jumalan valtakunassa.

Myöhemmin hän julisti esimerkiksi avioeron kielletyksi, huorinteoksi. Mooseksen laissa avioero on sallittu.
Meillä noudatetaan Mooseksen lakia tältä osin, kuten myös; ' älä ota lahjusta' kiellossa ja monessa muussa.

Kritinusko hylkäsi myöhemmin koko juutalaisen lain, lakiliiton, ja väitti heprealaista raamattua 'vanhaksi testamentiksi', josta nyt on laadittu 'uusi testamentti.' Myöhemmin laadittiin testamentti myös Konstantinukselta, hänen kuolemansa jälkeen, sillä saatiin maallista valtaa, maa-alueita ja valta-asema.
Kritinusko perustuu testamenttiväärennöksiin. Konstantinuksen testamentti on jopa myönnetty väärennökseksi. Ehkä olisi aika myöntää myös 'uusi testamentti' väärennökseksi.

Kirkko otti vallan ja ryhtyi laatimaan omaa lainsäädäntöä, ja silloin alkoivat sortoajat. Näiden sortolakien purkamiseen on mennyt vuosisatoja. Siksi meillä on nykyisin ns. maallinen laki ja oikeuskäytäntö.